Cruft's 2023
Cruft's, tuo "maailman suurin" koiranäyttely pidettiin tänä vuonna 9-12.3.2023. Kaikilla koirillamme on ollut osallistumisoikeus kyseiseen näyttelyyn, mutta emme koskaan ole lähteneet, sillä matka on pitkä ja kallis, eivätkä silkkiterrierit kilpaile edes SERTistä Briteissä - tänä vuonna Saana päätti lopulta kuitenkin lähteä, kahden nuoren uroksemme kanssa, kun kasvatinomistajat alkoivat reissuun kinuamaan mukaan :-D
Tel Quessir kasvateista matkaan lähti silkit Keksi ja Gizmo, sekä bordercollie JJ (Tel Quessir Money Well Spent). Matka alkoi tiistaina, kun ajoimme retkeilyauton Helsingissä laivaan. Finnlinesin hyvin kuoppaisessa ja epätasaisessa kyydissä menikin seuraavat yli 30h, ja kun vihdoin pääsimme Saksassa maihin ja auton rattiin, tuntui se lähes lottovoitolta.
Ajoimme aina Ranskaan asti, josta olimme varanneet laivan yli - se tuli tällä kokoonpanolla edullisemmaksi kuin autojuna olisi ollut. Tämä laivamatka kesti vain pari tuntia - vielä loppusilaukseksi muutaman tunnin ajo, ja olimme kohteessa torstaina - borderit olisivat kehässä perjantaina, joten loppupäivä pyhitettiin koirien huollolle ja yleiselle valmistautumiselle, turistikierrokset saisivat odottaa.
Saavuimme perjantaina hyvissä ajoin paikalle. Bordercollieita oli ilmoitettu 291, joten nähtävää riitti! Suurimmat luokat olivat open male ja open bitch, kummassakin liki 40 koiraa, mukaanlukien meidän matkalaisemme.
Menestystä ei tänään tullut, joten pääsimme ostoksille ja ruokailun pariin-- kun nämä asiat oli hoidettu, palasimme katsomaan bordereiden rodun parhaan valinnan ja odottelemaan, että kello tulisi sen verran, että koirilla on lupa poistua - Cruft'sissahan koirien pitää olla vanhanaikaisesti tiettyyn kellonlyömään asti paikalla, omassa numerolla varustetussa puisessa loossissaan. Perjantai-illaksi ja lauantaiksi oli tiedossa myös hieman vapaa-aikaa, sillä silkit olisivat kehässä vasta sunnuntaina.
Lauantaina ajelimme ostoksille, ja teimme koirien kanssa samalla hieman vajaa 10km lenkin - ostoskeskuksen lähimmät vapaat parkkipaikat olivatkin hieman kauempana kuin ajattelimme, ja emme tohtineet jättää koiria yksin autoon niin pitkän matkan päähän - joten ei muuta kuin tessut hihnaan ja menoksi. Kun aika ja rahat oli saatu tuhlattua, palattiin jälleen hotellille ja tiedossa oli jälleen koirien pesua.
Sunnuntai aamu koitti, ja niinpä jälleen syötiin yhdet varhaiset aamupalat, ja hypättiin autoon. Parkkiin ajo ja näyttelyalueelle saapuminen sujui jo helposti, kun oltiin kerran jo käyty.
Silkkien kehä ja numerolaput löytyivät helposti. Levittäydyimme paikoillemme, ja ympärillämme oli hyvin tilaa, joten saimme rauhassa leveillä. Otimme pojat hihnoihin, ja kävimme treenailemassa sekä ulkoilemassa, ja suunnittelimme esityskuviot, sillä pojat esiintyivät samassa luokassa - Briteissä luokkajaot ovat aivan erilaiset kuin meillä Suomessa, ja alunperin pojat olivat ilmoitettu eri luokkiin - vaan näyttelyn lähestyessä kävi ilmi ettei Gizmolla ollutkaan osallistumisoikeutta alkuperäiseen luokkaansa, koska oli voittanut liian monta SERTiä paikallisten sääntöjen mukaan. No eipä mitään, molemmat pojat pistettiin siis open classiin kun ei muutakaan voitu. Onneksi JJ:n omistaja Lumi oli mukana, ja valmiina esittämään Gizmon :-)
Tuomarina meillä oli miellyttävä norjalainen herra Espen Engh. Silkkejä oli ilmoitettu Suomesta, Briteistä, Saksasta ja Ranskasta. Norjalaista herraa Skandinaavinen laatu miellyttä, ja niinpä Gizmo ja Keksi ottivat kaksoisvoiton, niin luokassaan kuin koko rodussa! Keksi 2v 4kk kruunattiin Best Dog & Best of Breed titteleillä, kun Gizmo 1v 7kk tuli heti perässä ollen Reserv best dog.
Olin aivan pyörryksissä, ja pian kehäsihteerit juoksivat luoksemme ison kirjekuoren kanssa neuvomaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi, ja missä pitäisi olla ja mihin aikaan. Kirjekuori sisälsi haastattelulomakkeen, johon piti kertoa koirastaan, aikataulun, karttoja, liput ja rannekkeet ison kehän kokooma-alueelle ja katsomoon, ilman niitä ei olisi pääsyä kumpaankaan. Päivä tulisi olemaan pitkä, joten kun saimme jonkunlaisen käsityksen aikataulusta, lähdimme koirien huollon jälkeen syömään, ostoksille ja lepäämään.
Kirjekuoren sisällössä luki, että kokooma-alueelle olisi hyvä saapua klo 15 jälkeen, sillä tiedossa oli turvatarkastuksia, haastattelua, valokuvauksia ja eläinlääkärin tarkistus. Meillä oli pienimuotoinen rannekeshow, vielä ennen tätä, sillä meitä oli 3 ihmistä mutta vain kaksi ranneketta, joilla oli pääsy takatiloihin ja Best in show kehän katsomoon... Me menimme Keksin kanssa jo edeltä kokooma-alueelle, ja loppuporukka sai kuin saikin hankittua kolmannen rannekkeen, ja tulivat jossain vaiheessa perässä - ja voin kertoa, että tuo ranneke todellakin oli tuntui olevan kalliimpaa kuin kulta, turvajärjestelyt ja härdellit olivat aikamoiset.
Haastattelut, valokuvaukset ja eläinlääkärin tarkastukset menivät joutuisasti osaltamme, kun olimme hyvissä ajoin paikalla. Odotteluaika oli pitkä, sillä Toy Group jossa silkit Briteissä esiintyvät, oli aikataulutettu alkamaan klo 19, ja mihinkään kokooma-alueelta ei saanut poistua, ei edes koiran kanssa ulos - kävelytin poikia siispä pitkin sisätiloihin rakennettua wc:tä, laskeakseni omaa jännitystäni ja tappaakseni aikaa. Minua jännitti toden teolla, ei niinkään se tulisiko menestystä vaan se, että huomasin, että Keksiä vähän hermostutti valtava ihmispaljous ja meteli, joka jättimäisessä hallissa raikui kun agilityfinaaleita käytiin verhon takana ennen kuin ryhmäkilpailut alkoivat. Valot vilkkuivat ja musiikki soi todella kovaa, katsomo hurrasi ja eli täysillä mukana suorituksissa. Mietiskelin, että Keksihän oli tosiaan käynyt vain 2 kertaa hallinäyttelyssä ennen tätä, ja kaikenkaikkiaan ei enempää kuin kymmenessä näyttelyssä yhteensä.. Jotain piti keksiä jotta vähän rentouduttaisiin, joten otin Keksin, sen pallon ja suuntasin ihan pokerinaamalla agiltyn lämmittelyesteille, jotka sijaitsivat aivan meidän leiripaikan vieressä. Keksiltä remmi pois, pikku leikitykset pallolla, ja poika syttyi ihan täysin - se hyppelehti menemään onnellisena ja erittäin kiihkeänä, ja oma mielenikin vähän tyyntyi, kun homma toimi ja päästiin meidän työskentelykuplaan. Agilityahan Keksi rakastaa, ja olipa se kerennyt starttaamaan ensimmäiset kilpailunsakin juuri pari viikkoa ennen tätä reissua.
Puoli tuntia ennen H-hetkeä, meidät käskettiin nimetyillä jakkaroille istumaan koiran kanssa. Tehtiin työtä käskettyä, ja ison kehän järjestelijä tuli tarkastamaan numerot ja paikat - jouduimme Keksin kanssa tuolille numero 2, mikä tarkoittaisi sitä, että menemmä toisena sisään. Oma ahdistukseni kohosi melkolailla taivaisiin, ja tärisin koira sylissäni. Muu seurue oli siirtynyt jo katsomoon, ja olimme kaksin Minimiehen kanssa - höpöttelin sille hermostuneena ummet ja lammet, enkä meinannut saada sanaa suusta kun joku kysyi englanniksi jotain. Sitten yhtäkkiä jo noustiinkin ylös, ja piti olla menossa. Viimeiset harjaukset, ja action.
Ihmiset hurrasivat, meteli ei ollut yhtä kova kuin agilityfinaalien aikaan mutta Suomen nykymittakaavassa silti liikaa. Keksi ei välittänyt, se meni häntä tötteröllä, pää pystyssä edelläni, ja minulla vierähti kyynel sitä katsellessa. Olin pakahtua ylpeydestä. Pääsimme riviin seisomaan, ja yleisen katsauksen jälkeen oli yksilöarvostelujen aika.
Keksi esiintyi hienosti. Se oli kuin itse tyyneys pöydällä ollessaan, ja tuijotti minua intensiivisesti. Päästyämme takaisin riviin, se komensi minua käskevällä haukullaan, koska tiesi, että minulla on hänen lelunsa - annoin pienen hernettä matkivan pehmolelun Minimiehelle, ja hän alkoi tätä teurastamaan.
Viimeisiä koiria vietiin, ja meitä pyydettiin seisottamaan jälleen koiria. Tuomari katseli ympäriinsä, ja teki valintojaan - ryhmässä sijoitetaan 4 niinkuin meilläkin, ja jatkoon tuomari valitsi 7 koiraa. Meinasin saada slaagin, kun hän osoitti meitä, ja australian silky terrier kuulutettiin jatkoon päässeeksi! Vielä yhdessä liikkumista ja hieman pönötystä, ja tähän matkamme tänään jäi. Olipahan reissu, olo isosta kehästä pois tullessa oli aivan surrealistinen - minun Minimies, parhaiten Cruft'sissa menestynyt suomalaiskoira 2023!!
Menestyksestä juopuneena ei voinut kauaa liidellä, sillä todellisuus muistutti itsestään - meillä oli laiva odottamassa, ja melkoinen ajomatka edessä. Kiireen vilkkaan heitettiin kamat kyytiin, ja lähdettiin kokeilemaan taistoa kelloa vastaan, että ehditäänkö ostettuun laivaan vai meneekö koko paluumatkan suunnitelma uusiksi...
Aivan huikea reissu, huikeine tuloksineen. Kiitos kaikille kannustusjoukoille ja hengessä eläneille, teitte tästä kokemuksesta ihan mahtavan! Aika näyttää jäikö reissu "once in a lifetime" kokemukseksi, vai vieläkö joskus on lompakossa liikaa rahaa ja elämässä liikaa aikaa ;-)
